http://vivysims.vuodatus.net/

Voih, juttu bugasi taas =( No, tässä se vähäinen mitä olen nyt... jossain kolmessa kuukaudessa saanut kirjoitettua. Lopussa mitä olin suunnitellut...

 

Tässä on Rosalie, eli prologin (huomautus parhaalle ystävälleni: PROLOGI LUETAAN ENNEN EKAA OSAA ainakin minun tarinoissani) vaaleahiuksinen pikkutyttö. Rosalien syntymäpäivä on tasan kesäkuun viimeisen ja heinäkuun ensimmäisen päivän välissä, kello 0.00 tai 24.00, miten vain...

Ja tässä on Rosalien SUPERHIENO mökki. Mennäänpä sisään!

Astuessamme sisään edessämme avautuu KEITTIÖ. Ihmeellistä, Rosaliella on oikein jääkaappi ja hellakin...

Ja kun käännymme oikealle, näemme työpöydän, ikkunan, vanhan sohvan ja oudon taulun. Toivottavasti Rosalien läppäri on parempi kuin minun...

Tässä on pöytä uudesta näkökulmasta, kuten myös läppäri, ja takana on olohuone. Näemme myös etuoven.

Käännymme oikealle, ja tässä ovat kirjahylly ja makuuhuone.

Mennään sisään.

Sängyn päältä näkymä on tällainen.

Sitten lähdemme makkarista tutkimaan tuota ovea.

Ahaa, täällä on vessa! Mikä yllätys, että talossa on sellainenkin.

Katsomme vasemmalle...

...ja sitten oikealle.

Tältä talo näyttäisi, jos siinä ei olisi kattoa, ja lintu katselisi sitä.

Tutkiessamme taloa Rosalie on suunnistanut kaupunkiin. Hän tahtoo suurperheen, ja on luonteeltaan eläintenystävä, onnekas, vastustamaton, taiteellinen ja viherpeukalo. Hän pitää omasta musiikista, yllätyspadasta, keltaisesta ja ruskeasta.

Yksi suvun tavoitteista on nimetä jokainen sim kasvin mukaan- Rosalie! Minne sinä juokset?

-Näin tuolla salongin...

Ai niin, Rosalie haluaa luovan työn.

-Hmm, ehkä täältä löytyisi myös joku lasteni isäksi, Rosalie mietiskelee.

-Hei, haluatko stailauksen? Rosalie kysyi ensimmäiseltä vastaantulijalta.

-Okei, kaunokainen, mies vikitteli.

-Hmm... taidankin muuttaa vain kampauksen, nainen päätti.

-Hmm...

Rosalie sanoo usein "hmm."

-Valmis! hän huudahti pian.

-Wau! Sinustahan olisi ainesta kampaajaksi, mies huudahti.

-Ja nimeni on muuten Rainer Kowling, olen tatuointitaiteilija.

-Kiva nimi, ja kiitos, mutta tämä ei taida olla oikea työ minulle, Rosalie sanoi.

Oho, Rosalie teki hyvin paljon, kun otti Rainerilta pipon pois ja stailasi vähän partaa...

Rosalien mökillä on pelottava laama! Pitää ilmoittaa Rosalielle! 

 

Eli siis Rosalie olisi mennyt tuon pelottavan laaman kanssa naimisiin. Mutta koska laama sattui olemaan yliopiston maskotti, hän olisi tuonut kotiin salaa Rosalielta parvin nuoria tyttöjä. Rosalie olisi kuitenkin tullut kotiin ennen aikojaan, nähnyt tytöt ja eronnut laamasta. Sitten hän olisi mennyt naimisiin Rainer Kowlingin kanssa, ja huomannut alkemiasetillä puuhaillessaan olevansa noita. Myöhemmin sukuun olisi tullut ainakin ihmissusi. Harmi, etteivät jutut toteutuneet =( Linkitän kohta uuteen artikkeliin sekalaisen simsblogini. Ehkä edes se toimisi =)

 

Ikävä kyllä minun simssilläni ei ilmeisesti voi tehdä lainkaan tarinoita, sillä peli bugasi taas ja poisti Rowanwoodin tallennuksen. Jos vielä joskus koitan tehdä tarinaa niin otan kyllä varmuuskopion! Julkaisen sen, mitä olin saanut kirjoitettua ekaan osaan, nimeltä Pelottava laama. Ikävä kyllä siinäkään ei ole paljon, kun olen koittanut tajuta, mikä ihme peliäni riivaa, ollut mummoni hautajaisissa, etsinyt kadonneita kirjeitäni jne... No, kivoja lukuhetkiä sitten =) Pätkän jälkeen kerron siellä, mitä olin suunnitellut.

Tässä on siis saamiani kortteja/kuvia, miksi niitä nyt haluattekaan sanoa. Ensimmäinen tulee Iloliemiltä, jihuu =D

18 vuotta sitten:

 

-Sammy, mene sinä ensin tästä talosta!

-Irena, rakastan sinua liikaa, mene!

-Sammy, mene nyt tyttäremme luo pihalle, hän tarvitsee edes toista vanhempaa, ja aikaa on liian vähän molempien pelastumiseen näistä liekeist-

Liekehtivä katto romahti pariskunnan päälle keskeyttäen naisen lauseen. Yksivuotiaan vaaleahiuksisen pikkutytön toivo sammui.

-ÄÄTII! ITÄÄ! hän huusi ja syöksyi kohti palavaa taloa. Palomies otti lapsen kiinni ja piti tätä tiukasti sylissään.

-He ovat nyt poissa, eivätkä tule takaisin, mies sanoi surullisesti tytölle, jonka silmät täyttyivät kyynelistä.

-Tule, Ed, viedään tyttö muualle ja sitten orpokotiin, palomiehen työkaveri kutsui.

-Ei, Barry. Minä adoptoin hänet, palomies vastasi ja halasi pientä tyttöä.

 

 

Kommentteja, kiitos! =)